Taidenäyttelyt

Vapaakaupungin galleria: Life goes on, Jussi Jänis ja Heedo Lee

28.9.-29.10.2023

Avajaiset 28.9. Klo 17-19!

***

Life goes on – chronicles of Russo-Ukrainian war

Suomalais-ukrainalainen taidenäyttely “Life goes on – chronicles of Russo-Ukrainian war”
tarkastelee Venäjän hyökkäyssotaa nuorten ukrainalaisten valokuvaajien linssin läpi.
Kerronta liikkuu menneessä ja nykyisessä kuvaten nuorten tunteita sodasta, sekä rauhan,
kodin ja ystävien taakse jättämisestä. Näyttely suuntaa katseen myös tulevaisuuteen,
kysyen miten rakennusten lisäksi myös nuorten maailmankuva ja tulevaisuususko
pystyttäisiin jälleenrakentamaan.

Finnish-Ukrainian art project “Life goes on – chronicles of Russo-Ukrainian war” discusses the impact of Russia’s invasion through the lens of young Ukrainian photographers. The narrative moves in the past and the present, describing young people’s feelings about war and peace, leaving home and friends behind. The exhibition also looks to the future, asking how not only the buildings but also the young people’s world view and faith could be rebuilt.

Life Goes On – хроніки російсько-української війни обговорює вплив російського
вторгнення через об’єктив молодих українських фотографів. Розповідь рухається в
минуле та сьогодення, описує почуття молодих людей щодо війни та миру, полишення
дому і друзів, а також у майбутнє й запитує, як можна перебудувати не лише домівку,
але й світогляд і віру молоді.

Projektin Instagram: www.instagram.com/lifegoeson.exhibition/
Projektin Facebook: www.facebook.com/lifegoeson.exhibition
Projektin nettisivut: www.lifegoesonexhibition.com/

Työryhmä / working group / робоча група:
Ida-Emilia Reini @ida_emilia
Sofiia Homin @saf.homin
Serhii Varlamov @synthetic_mushroom

Taiteilijat / artists / артисти:
Oleksii Chystotin @oleksii.chystotin
Oleksii Havanchuk @oleksii_havanchuk
Eva Holts @evaholts
Andrii Kasianchuk @kasianchuk_andrii
Olia Koval @neooooart
Oleksandra Nyrka
Hennadii Sushko @gennadysushko
Lev Turkov @leosun.t
Nikoletta Yurets @nikoletta_yu
Pavlo Yaremak @pawkaangel

Jussi Jänis: In Reach – Punk-valokuvia Helsingistä

In Reach -näyttelyssä on Helsingissä ottamiani valokuvia punk-bändeistä ja punk-keikoilla kävijöistä. Kuvia on 30 vuoden ajalta, aina ensimmäisistä keikkakuvistani tänä vuonna otettuihin kuviin. Näyttelyyn valitsemieni kuvien näkökulma on kenties omia mielenkiinnon kohteita kuvanneen punk-skenen “sisäpiiriläisen”, mutta toivon kuvista välittyvän myös punk-skenen moninaisuutta ja vivahteikkuutta, hauskuutta ja energiaa unohtamatta!

Jussi Jänis on Itä-Suomessa kasvanut, Länsi-Suomessa opiskellut ja Etelä-Suomessa asuva neljännen polven valokuvaaja. Hänen punk-valokuvistaan on julkaistu kirjat Reach out (2015) ja In sight (2020). Lisäksi hänen kuviaan on julkaistu muissa kirjoissa, lehdissä ja levyjen kansissa. Viime vuosina hän on jälleen alkanut kuvata myös filmille, 15 vuoden tauon jälkeen.

www.instagram.com/hcpunkphotos/

Heedo Lee: 365 / 6575

Millainen on minun suhteeni pysäytettyyn aikaan, mitä haluan kertoa ihmisistä tuona ajanjaksona? Kysymyksiä, joihin useimmat kuvaajat miettivät vastausta jossain kohtaa uraansa.

Heedo Lee kääntää kameran itseensä ja aikaan, jolloin hänen oma elämänsä muuttui pysyvästi.

Mukana on kuvia perheen molemmista kotimaista: arkisilta kotikonnuilta Helsingistä ja matkalta Koreasta. Kuvien keskiössä on perheen ensimmäisen lapsen ensimmäinen vuosi – pariskunnan elämän mullistava aika. Ajanjakso jossa uusi ihminen alkaa saada muotoa, luonnetta ja persoonaa.

Lapsen ensimmäinen vuosi on myös hänen vanhempiensa ensimmäinen vuosi isänä ja äitinä. Näissä kuvissa ei ole korostettu tavanomaisesti lapsen ensimmäisiä asioita: ensimmäistä horjuvaa askelta, ensimmäistä pottahetkeä, ensimmäistä yritystä pukea ylleen. Kuvien ytimessä ei olekaan niinkään lapsi – vaan kolmen ihmisen jakama yhteys toisiinsa.

Vaikka digitaalisen kuvan ajanjaksoon siirtyminen onkin muuttanut perhevalokuvan lajityypin esitystavan toiseksi, on kuvien keskeinen sisältö edelleen sama: muistiinmerkitseminen ja muistaminen. Millaisia kuvamuistoja jätän lapsilleni ja seuraaville sukupolville? Mitä haluan muistettavan tästä ajasta? Kuvien lapsi tutkii ehkä aikuisena kuvia halutessaan ymmärtää vanhempiaan uudella tavalla: millaiseen aikaan ja ympäristöön olen syntynyt? Millaisia olivat vanhempani nuorempina? Kuvien katsoja jää etsimään samankaltaisuuksia kasvoista ja ilmeistä, tarinoita kuvien henkilöiden välisistä raoista.

Vaikka kuvasarjan kuvat ovat myös valokuvaajan omakuvia, ne ovat ennen kaikkea kuvaajan rakkauslaulu perheelle, suvulle ja jatkumolle.

-Vuokko Isoherranen

Heedo Lee on syntynyt Soulissa Etelä-Koreassa ja vietti lapsuutensa Moskovassa ja palasi teinivuosiksi taas Koreaan. Opiskelut toivat hänet lopulta Suomeen, Tampereelle. Tamperetta hän pitääkin kotinaan, vaikka asuukin nykyisin Helsingissä.

Heedo aloitti valokuvauksen maisemakuvauksen parissa. Ensimmäinen suunnanmuutos valokuvauksen saralla syntyi kuitenkin vuosia sitten Etiopiassa vietetyn ajanjakson myötä ja siitä lähtien hän on kuvannut pääsääntöisesti ihmisiä ja eläimiä. Seuraava käännekohta oli maailmaa muuttanut koronapandemia. Korona-aika kosketti tavalla tai toisella jokaisen arkea ja tämä vaikutti myös Heedon valokuvaukseen. Esikoisen syntymä keskellä pandemiaa teki sen, että kameran linssi kääntyi yhä useammin kohti perhe-elämää ja sen arkisia hetkiä.

www.instagram.com/luumupuu.journal/