Elokuun näyttelyiden avajaiset

🌴VAPAAKAUPUNGIN GALLERIA 02.-31.08.2025 🌴

HANSU BANSU
INKERI RANTALA
KIRSI MONTELL

🍓Avajaiset 01.08. klo 17-19, lämpimästi tervetuloa!
🍓Löydät Vapaakaupungin Kauppakeskus Redin toisesta kerroksesta
🍓Avoinna ma-pe 10-19, la 12-19 ja su 12-17

🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩

🍋‍🟩HANSU BANSU: BITTER SWEET

Hansu Bansu on taidemaalari Helsingistä. Hänen taideuransa alkoi hänen asuessaan Brooklynissa – New York ja Americana näkyvät usein teemoina hänen tauluissaan. Hansun maalaukset ovat ensisilmäyksellä iloisia ja värikkäitä mutta kätkevät sisäänsä usein synkempiä teemoja kuten rikoksia ja traagisia elämänkohtaloita. Synkistä ulottuvuuksista huolimatta teoksissa on myös huumoria. Hansun töitä on ollut näytteillä sekä Helsingissä että New Yorkissa ja niitä on myös esitelty taidealan julkaisuissa. Maalaukset ovat tehty akryyliväreillä kanvaasille.

Instagram: @hansubansuart

🍓INKERI RANTALA: PINKY PROMISE

Pinky promise (suom. ”pikkurillivala”) on lapsille tyypillinen tapa antaa vala, jossa kaksi osapuolta kietoo pikkurillinsä yhteen merkiksi lupauksesta, jota ei saa missään tapauksessa rikkoa.

Pinky promise -näyttelykokonaisuudessa Rantala käsittelee omakohtaista kokemustaan kahdesta totaalisesta loppuunpalamisesta sekä lupauksesta, jonka hän solmi oman pienen ja aikuisen minänsä välillä loppuunpalamisista toipuessaan: Lupaan sinulle, että ei enää koskaan.

Samaan aikaan teoskokoelma on lapsenomaisen toiveikas ja luottavainen, mutta pikkurillivala ilmentää Rantalan teosmaailmalle tyypillistä naiiviutta ja idealismia, jotka ovat ristiriidassa alati vaativamman, hektisemmän ja ahdistavamman yhteiskuntaelämän, sekä myös Rantalan ADHD-diagnoosin kanssa, jossa ääritilat ja ylilyönnit ovat yleisiä ja rajanveto vaikeaa. Burnoutin jälkeinen hermosto muistaa kokemansa ja toivoo parasta, mutta osaa myös tietää, että lupausta voi olla vaikea pitää. Kaikesta huolimatta pinky promise, pikkurillivala, solmittiin tosissaan. Lupaan, että ei enää koskaan.

Inkeri Rantala (s. 1988) on Turusta vastikään Helsinkiin siirtynyt itseoppinut kuvataiteilija. Rantala työskentelee pääasiallisesti maalaustaiteen parissa käyttäen akryyli- ja öljyvärejä, kuiva- ja öljypastelleja, kynää, tussia ja sprayta sekä erilaisia kalvoja ja folioita.

Rantala maalaa pääasiallisesti abstrakteja maalauksia sekä naivistisia feministisiä naiskuvia,
joita hän kutsuu ”muijiksi”. Ajoittain Rantala maalaa myös naivistiseen tyyliin erilaisia kattauksia, asetelmia ja eläimiä, jotka linkittyvät muijien maailmaan.

Rantalan abstraktit maalaukset ovat leikkisiä, värikkäitä ja runollisia, ja niissä on usein
lapsenomaisia lyhyitä tekstejä tai symboleja. Rantala käsittelee teoksissaan paljon
minuutta itsereflektiivisesti ja myötätuntoisesti, joka näkyy yllä mainituissa elementeissä sekä teosten kontrastinomaisessa visuaalisessa muotokielessä. Teokset ovat voimakkaita ja herkkiä samanaikaisesti, mikä ilmentää Rantalan itsensä käsitystä minuudestaan.

Minuus, ja pienen ja aikuisen minän välinen dialogi, sekä niiden kautta muun muassa itsemyötätunto ja lapsenomaisuus näyttelevät tärkeää roolia Rantalan taiteessa, ja teoksissa yhdistyvät objektiivisen minäkäsityksen lisäksi erilaiset makrotason yhteiskunnalliset tematiikat. Rantalan teoksia on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä (2020-2025) Suomessa sekä kansainvälisesti (mm. Portugali, Japani, Espanja).

Instagram: @inkeri_artist

🍋‍🟩KIRSI MONTELL: NUKKUKAA HITAAMMIN

Työskentelyn alkusysäyksen antoi lepo. Tai ainakin kaipuu siihen.
Tämä näyttely ei käsittele väsymystä. Se ei selitä unen merkitystä. Sen sijaan se viipyy siinä hauraassa, hämärässä tilassa, jossa todellisuus alkaa muuttua juuriennen nukahtamista, tai ehkä juuri sen jälkeen. Samalla uni on hauras: sen rytmiä häiritään ja sen merkitystä vähätellään, ja silti se on elintärkeää.

Teoksissa kohtaavat unen ja levon symboliikka, myytit ja uskomukset sekä pehmeät ja levolliset tunnelmat. Unenomaisuus on täällä konkreettista; Unen jumala Hypnos vierailee kankaalla, valkoinen poni näkee unta ja leijonapatsaat vartioivat haurasta lepoa. Unessa asiat yhdistyvät ja leikki ja absurdius eivät sulje pois herkkyyttä.

Näyttelyn teokset ovat akryylimaalauksia sekä keramiikka- ja kipsiveistoksia. Eri materiaalit kantavat erilaisia painoja niin kirjaimellisesti kuin kuvauksellisestikin. Kovat materiaalit luovat kontrastin kokemukselle pehmeydestä. Siveltimen jäljet esittävässä kuvassa korostavat unen ja valveen rajalla olemisen kokemusta. Sinisen sävyt väreilevät ja taustalta nousevat muut värit himmeinä.

Nukkuminen on jaettu kokemus, mutta uni itsessään on yksityinen. Sen kieli on kuvallinen ja liukuva. Tämä näyttely tarjoaa tilan olla siinä hetkessä. Ei tulkittavana, vaan mukana, kuin uni, josta ei tarvitse ymmärtää kaikkea päästäkseen siihen sisälle.

Kirsi Montell (os. Myllykoski) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja kuvataideopettaja, taiteen maisteri. Montell yhdistelee taiteellisessa työssään tekniikoita monipuolisesti ja intuitiivisesti kokeillen. Hän työskentelee pääasiassa akryylimaalauksen, syanotypian ja metalligrafiikan parissa, mutta myös sekatekniikat ja kolmiulotteiset menetelmät ovat osa hänen ilmaisuaan. Montellin värinkäyttö on usein kerroksellista ja rikasta, ja hänen ilmaisussaan abstrakti ja esittävä kohtaavat.

Teosten teemat kumpuavat usein unenomaisesta ja leikkisästä kuvastosta, jossa tutut arjen elementit sulautuvat epätodellisiin ja symbolisiin maisemiin. Vaikutteita teoksille löytyy hieman yllättäenkin esimerkiksi antiikin kreikan mytologiasta, puutarhaoppaista ja -vierailuista, kirjallisuudesta sekä populaarikulttuurista. Teosten teemat ja tunnelmat herättävät muistoja ja kuvaavat epätodellisia ja oudon tuttuja hetkiä.

Instagram: @kirsi.montell

🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩🍓🍋‍🟩